Valinnan opettaminen koiralle
Mene koirasi kanssa rauhalliseen tilaan, ota molempiin nyrkkeihisi jotakin herkkua, käy istumaan lattialle polvillesi ja laita oikea kätesi oikean jalan päälle, vasen vasemman jalan päälle. Ja sitten odota. Todennäköisesti koirasi tökkii käsiäsi kuonollaan, raapii, saattaa käydä kävelemässä lenkin huoneessa. Odota silti passiivisena. Ja sillä sekunnilla, kun se irroittaa katseensa käsistäsi ja katsoo sinua silmiin, kehu (tai jos sinulla on avustaja, pyydä tätä naksauttamaan oikealla hetkellä) ja aukaise toinen nyrkki ja anna sen syödä makupala. Täytä tämän jälkeen nyrkki makupalalla ja jatka harjoitusta. Vähä vähältä koirasi luovuttaa makupalan saamisyritykset aina vain helpommin ja katsoo sinua silmiin, koska se ymmärtää, että se on ainut keino, millä se pääsee tavoitteeseensa – luopumalla herkuntavoitteluyrityksestään – luopumalla jostakin itseään kiinnostavasta. Valitsemalla katsekontaktin kanssasi. Kun se valitsee sinut koko ajan, voit alkaa vaatimaan siltä hieman pidempää katsekontaktia – yhdestä sekuntista tulee kaksi, kolme – taas välillä yksi, sitten 5. Kun 5 sekuntia onnistuu, vaihda paikkaa ja aloita homma alusta. Itselleni oli äärimmäisen mielenkiintoista huomata, kuinka jo se, että käännyin huoneessa samalla paikalla toisin päin teki jutusta koiralle aivan uuden- homma alkoi alusta. Ei siis ihme, että koira osaa jonkun asian kotona, mutta ei enää kentällä – siinähän muutos olosuhteisiin on valtava verrattuna siihen, että samalla paikalla vain vaihdoin suuntaa.
Kun homma toimii useammassa huoneessa (koska harjoitukset ovat lyhyitä, tähän mennee se viikko, kun joka päivä harjoittelee useamman lyhyen hetken) voit nousta ”polvillesi seisomaan”. Pidä kuitenkin kädet alhaalla niin että koirasi joutuu selkeästi nostamaan päätään käsistään ottaessaan kontaktin. Ja tästä asennosta toista kaikki se, mitä ensimmäisestä. Viikon päästä voit nousta jo seisomaan – kädet yhä alhaalla, nyrkit reisien päällä ja kun sekin sujuu, voit laittaa kätesi sivuillesi, kuin riippuisit ristillä. Kun olet siinä vaiheessa, että koirasi tuijottaa siitä huolimatta sinua silmiin, voit siirtyä ulos, omaan pihaan/parkkipaikalle, johonkin häiriöttömään tilaan – ja aloittaa harjoittelun siinä ALUSTA. Mikäli tuntuu, että homma ei toimi, palaa vielä sisälle. Kun alusta aloitetut harjoitukset toimivat rauhallisessa tilassa ulkona, voit siirtyä jonnekin julkiselle paikalle muistaen, että tottiskenttä on varmasti yksi haastavimmista paikoista hajujen ja muiden virikkeiden vuoksi. Pidä mielessäsi kuitenkin se, että ei ole synti eikä häpeä palata taaksepäin ja vahvistaa kontaktia häiriöttömässä tilassa vielä lisää, mikäli häiriö on vielä turhan haastavaa.
Kun olet siinä vaiheessa, että kentällä yksin homma toimii, aloita häiriön lisääminen vähitellen: lisää kentälle ensin joitakin koiralle merkityksettömiä esineitä, sitten mieluisia esineitä (ei missään nimessä ensin toista koiraa, mikä yleensä on koiralle se vaikein häiriö) ja säätele harjoituksen vaikeutta etäisyydellä esineeseen. Voit liikkua vähitellen lähemmäs – mikäli koiran keskittyminen herpaantuu, muista kehua/naksauttaa sillä hetkellä, kun se kääntyy sinua kohti = tekee valinnan sinun eduksesi. Kun haluat opettaa valintaa, sinun täytyy olla tarkka, että merkitset juuri sen hetken, kun koira valitsee sinut – tutun merkin kuullessaan se tulee noutamaan palkkaansa.
Miksi valintaa sitten pitäisi koiralle opettaa? Ensinnäkin se rauhoittuu siinä – keskittyy siinä määrin, että en kaksi vuotta sitten, 12 vuotta boksereiden kanssa toimineena olisi uskonut, että bokseri kykenee sellaista rauhallista ja keskittynyttä mielentilaa saavuttamaan. Se helpottaa kentällä toimimista, kaiken uuden opettamista. Se opettaa sinua ymmärtämään omaa koiraasi ja sen toimintaa. Se on mukavaa niin koiran kuin ihmisenkin kannalta. Ja kaupanpäällisiksi saat vielä katsekontaktia tarjoavan koiran- täysin positiivisin menetelmin. Koiran, joka valitsee sinut erilaisissa tilanteissa, koska se on opetettu siihen. Koiran, joka tietää, että katsekontaktia käyttämällä se saa sinut tekemään sitä mitä haluaa = kertomaan mitä sen pitää tehdä saavuttaakseen päämääränsä – patukan, lelun tai namin. Ja jos jostakusta tuntuu, että koira osaa valinnan jo, niin suosittelisin kuitenkin tarkistamaan asian ihan pienellä ja helpolla testillä: Esim. patukalla koulutetuille koirille ohjaajan molempiin käsiin roikkumaan patukat, ohjaaja seisomaan kentälle kädet sivuilla niin kuin ristiinnaulitulla, patukat siis roikkuvat käsissä Odottaako koira katsekontaktia tarjoten ja keskittyen käskyjä tai lupaa vai tekeekö se ehkä jotakin muuta?
